Vihdoinkin KesäLOMA, jee! Tosin sekin jo puolessa välissä tai oikeastaan ylikin, mutta väliäkös sillä.. Eka lomaviikko meni hurjalla vauhdilla järjestäessä ja pidettäessä SCY:n ekat viralliset paimennuskokeet (PAIM-T, PAIM-E, PAIM3-1) sekä Maailman Voittaja-näyttelyssä kehiksenä. Olihan siinä myös International Collie Conference, johon en sitten suunnitelmista huolimatta ehtinyt enkä oikein jaksanutkaan juuri osallistua. Omat koirat kävivät kuitenkin epävirallisessa Open Showssa pivää ennen MV:aa; pojat osallistuivat lassie-luokkaan (molemmat saivat EH:t) ja muori vetskuihin (ERI 4 SA). Ihmetyttää kyllä itseänikin, kuten kaveriakin, että lassieluokassa (tarkoitettu pikkuvikaisille) rokotettiin pystyistä korvista (!!!). :O MaailmanVoittajassa Viivi suoriutui hienosti vetskujen ERI 4, Leena-siskon (Calibra's Drop of Honey) ollessa ROP-VET ja VMV-14 <3 Hienosti meni myös muilla sukulaisilla; velipuoli Buuster (Bell Pepper's Ghost Buster) oli VSP-VET ja myöskin VMV-14, siskontyttö Jaana oli ROP tittelillä MV-14 sekä siskontytöntyttö Meeri (Koiruuksien Meri Tähti) ja velipuolenpoika Duudson (Clingstone's Marshmallow Fellow) lunastivat myös nimensä eteen tittelin JMV-14. Hurjan hieno juttu! Olen niin ylpeä "omistani" :)

Tokalla viikolla on lähinnä palauduttu ekan viikon touhuista ja torstaina käytiin belgityttö Ineksen (Donatrix Belicia) Seutulassa paimentamassa Elinan opissa. Meni ihan ok siihen nähden, että tais olla vasta kolmas - neljäs kerta lampailla. Niin, ja käytiinhän me Viivin kanssa Valkeakoskella sunnuntaina pyörähtämässä tuloksella ERI 2 (liian pyöreät silmänmuodot). Samalla reissulla kävin handlaamassa belgipojan Jimpun (Turkkiruhtinaan Brother Grimm) tuloksella avo-eri 1 (ei SA:ta koska oli kuiva ja karvaton), tuomarina Nina Janger ja Tervutytön Utun (Black Carambas Aqua) hienosti jun-eri 1 SA PN 2 VA-SERT, tuomarina Kirill Barbosov, Venäjä.

Kolmas viikko alkoikin sitten sateilla ja paimennuksilla. Käytiin taas Ineksen kanssa maanantaina paimennustreeneissä Somerolla Marikan opissa, jossa ekalla kerralla neiti oli ihan jäkissä jouduttuaan pyöröaitaukseen, kun taas toka kerta meni huomattavasti paremmin, silminnähden rentoutuneemmin. Eilen käytiin sitten Seutulassa priva-treeneissä Tipan opissa ja God damn, että meni tosi hyvin kokonaisuuteen nähden! Neiti on vasta 18 kk ja aloitti itsestään kuin luonnonlahjakkuus ikään paimentamaan; keräsi lampaita kasaan ja liikutteli niitä pienoisella ohjaajan avustuksella. Suuntiakin oppi jonkun verran. Ainoa miinus tässä on vielä kuitenkin se, etteivät käskyt (erityisesti istu & stop) mene vielä ihan jakeluun. Mutta kuitenkin. tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla. Ja hei, "hyvä paimen toimii säässä kuin säässä" - mekin treenattiin kaatosateessa ja kivaa oli. :D

Vielä on siis lomaa jäljellä ja kauheasti kaikenlaista tekemistä. Paimennusopiskelua itsenäisesti ja koiran kanssa, PAIM-kokeiden järjestelyä, pöytäkirjojen tekemistä, kirjojen lukemista... Mutta mikäs siinä kun ulkonakin kerran sataa ihan kaatamalla ja ukkostaen, saapahan aikaa noille paperihommille ;)

Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin, Hejdå! :)

Postimies Pate korkkasi kesäkuun kunniaksi paimennuskauden Somerolla Tomin kanssa sunnuntaina. Hienosti oli mennyt liinassa, mutta vapaana sitten oli olluut haahuilua. Itse en valitettavasti päässyt mukaan, mutta olen silti iloinen poikien suorituksesta. Etenkin kun tämä oli ensimmäinen kerta lampailla Paten loukkaantumisen jälkeen. Pateltahan jouduttiin amputoimaan oikean etutassun neljäs varvas (ihmisellä nimetön) kokonaan murtumisen vuoksi maaliskuun lopulla. Mutta kaikesta huolimatta Postimies on parantunut hyvin ja on jo aika lailla oma itsensä. :)

Viivi kävi lauantaina 31.5. Turun Metsämäen raviradalla misseilemässä ryhmiksessä hienoin tuloksin: ERI SA PN 2 ROP-VET, handlerinaan tuttu ja turvallinen Suvi Lehto. Mä olen niin ylpeä tuosta parivaljakosta! :) Tuomari Regina Blessing, Saksasta kirjoitutti arvostelun: "10 year old happy lady in very good condition. Very nice head with clear eyes. Well carried ears. Exc topline for age. Strong forechest. Deep ribcage. Very well musculed. Moves happily wit full reach & drive."  Ja neiti paransi sijoitustaan niin Vuoden Näyttelycollie- kuin Vuoden Veteraani-kisassa, jess! :) Kunpa pysyttäisiin korkealla aina vuoden loppuun asti, mutta katsotaan nyt, kun on vielä puoli vuotta aikaa ja painonpudotustakin kiinteytystreeneineen on vielä edessä...

Piuke on tässä kevään aikana reissaillut ja treenaillut paljon ulkomailla. Viimeisimpänä tuli 24.5 Tsekin muotovalio-arvo. Nyt neidillä on kasassa tittelit RO EE LT LV CH CZ LUX HU mva ja vielä puuttuu muutama ntly seuraavista maista: NL, D, A, PL. Ainoa mikä tässä kaikessa huolestuttaa, on epäily epilepsiasta. Aion hakea neidin kotiin ja laittaa lepoon (puhtaasti kotikoiraksi), jotta nähdään mikä on oikeasti tilanne. Oli eräs ajatus, että neiti olisi jäänyt Tsekkeihin, mutta nyt selvisikin, että tämä henkilö kenen luona neiti on asunut, olisikin lopetuttanut koiran. Olisi vain halunnut ilmaiseksi koiran. Olisi hyväksynyt hänet sellaisenaan, mutta huhhahheijaa... Muutenkin tuon henkilön touhu on jotain hävytöntä - koko ajan tulee uhkailua ja haukkumista. Mutta luulenpa, että tämä "ystävyys" on pian ohitse kaikilta osin. Joka tapauksessa Piukea ei tulla käyttämään jalostukseen. Haaveilen vaan, saavani hänestä irti vielä sen verran hyvää, että saisin tehtyä PAIM-E:n ja 1:n vielä jossain vaiheessa.

Muutoin tässä alkaa olla valinnan paikka, joko uusi koira(rotu) tai kokonaan koiraharrastuksen lopettaminen. Kesällä on parit PAIM-kokeet (SCY:n ja Australianpaimenkoirien), joissa olen vastaavana koetoimitsijana ja johonkin väliin olisi saatava vielä parit kokeetkin jollain koiralla sekä tietysti miljoona paimennustreeniä. Luojan kiitos, olen lomalla koko elokuun, niin siinä olisi jotain toivoa ehtiä treenaamaan ja kisaamaan 1-2 kertaa, ainakin syyskuulle vois alkaa suunnittelemaan moista kisa-etappia. Ens vuonna varmaankin sitten ylituomarikurssille, ainakin rehellisin keinoin, toisin kuin eräs, joka meinaa saada suoritukset läpi tekemättä yhtäkään kirjallista osasuoritusta alusta loppuun. Eipä ole minun ongelma, ainoastaan nyppii koko lajissa moinen välinpitämättömyys sääntöjä kohtaan. Katsellaan ja ihmetellään... Hejdå! :)

Oli toinen paimennuskerta Pukkilassa, mutta tällä kertaa jengistämme osallistui vain Sampo, sillä Pate onnistui aamulenkin aikana "rikkomaan" oikean etutassun anturansa - halkeamia löytyi lopulta neljä. Tassu oli niin kipeä, ettei kävely sujunut ontumatta ja pysähdyksen sattuessa poika alkoi roikottamaan etujalkaansa, jonka seurauksena totesin, ettei poika todellakaan paimenna. Laitoin anturaan betadinea ja pinkin ankkasukan suojaksi. Harmillista, mutta minkäs teet.

Ennen kuin Sampo pääsi töihin, katsoimme Tomin kanssa Kristiinan mallisuoritusta Jedin kanssa koskien vapaata ohjaamista. Sitten Tomi haki Sampon, Sampolle laitettiin liina ja minä siirryin kuunteluoppilaaksi kameran kanssa. Sain pari videopätkää (jotka toivottavasti saan tänne myöhemmin), joista näkyy virheet ja hienoja korjauksia. Taas kuultiin jo lähes legendaksi muodostunut lause lajin parissa: "Liian monta liikkuvaa osaa". Kokeilin itsekin Sampon kanssa paimentamista, ilman liinaa. Muuten meni hyvin, mutta pari kertaa "räjäytettiin" pakka, sillä unohdin lampaat ja jätin koiran yksikseen sen sijaan, että olisin auttanut koiraa ja pysynyt lampaiden luona.  Samoja mokia teki myös Tomi, mutta onneksi Kristiina huuteli neuvoja tarvittaessa. Todettakoon, että ohjaaminen ON vaikeaa ja haasteellista! Kuivaharjoittelu siis kunniaan tässäkin lajissa! ;)

Lopuksi Kristiina kokeili itse Sampon kanssa vapaata ohjausta. Meni hienosti noin kylmiltään ja Sampo sai jopa Jedin tulemaan mukaan touhuun aitauksen sisäpuolelle, ns näyttämään mallia. Sampolta meinasi loppua kiinnostus, koska pakeni lampailta meidän luokse. Pidettiin tauko, joka jälkeen ja treenin lopuksi Tomi ja Sampo ottivat vielä liinassa yhden sytyttelyharjoitteen, joka päätettiin hyvään kokemukseen.

Ensi viikolla menemme taas treenaamaan, silloin olisi kahdet treenit tiedossa, lauantaina Pukkilassa ja sunnuntaina suunnistamme Seutulaan - korkkaamme silloin PSF:n toisen toimipisteen ja toisen, meille uuden kouluttajan. :)

Näihin tunnelmiin ja näihin ajatuksiin päätämme tämän viikon..

Paimennus ei ole mystiikkaa, ydinfysiikkaa eikä varsinkaan eliittilaji. Näin kirjoittaa paimennuksen ylituomari Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen kirjassaan Paimeneen, jota luen paraikaa ja suosittelen kirjaaa kaikille paimennuksesta kiinnostuneille. Paimennus ei ole tuomittavaa, jos kouluttajalla on päässään järkeä ja ennen kaikkea eettinen eläinten käsittely hallussa. Paimennuksen harrastaminen ja sen nousu koetaan päinvastoin hyvin positiivisena suuntauksena, joka siirtää huomion koirissa ulkomuotojalostuksesta takaisin käyttöominaisuuksiin ja työtä tekevään perusrakenteeseen. Toki lieveilmiöt ovat väistämättömiä, kun lajin suosio alkaa räjähdysmäisesti kasvaa.

Paimenkoira perimmäinen tarkoitus on helpottaa isäntänsä/emäntänsä työntekoa paimennettavan karjan suhteen. Ne toimivat omistajansa oikeana kätenä, sen jatkeena ja hyvin herkkinä, vaistonvaraisina antureina eläinten käytökselle, aikeille, usein ihmisen tavoitteista eriäville käyttäytymismalleille. Ne siirtävät laumaa, yksittäisiä eläimiä paikasta A paikkaan B ja takaisin.  Ne erottelevat, kokoavat, keräävät. Ne siirtävät lehmät lypsylle ja lypsyltä pois. Ne tekevät tilaa kuivittamiselle, ruokinnalle. Ne vartioivat portteja estäen eläimiä karkaamasta, jos eläimet karkaavat, ne hakevat ne takaisin.Ne ovat hätätilanteissa suojelijoita, huomionkiinnittäjiä, varajalkoja. Ne toimivat usein myös tilakeskuksen vartijoina, ovikelloina, rotanpyydyksinä. Kaiken tämän lisäksi ja ohessa niitä saa rakastaa, mutta niitä ei pitäisi inhimillistää ja sitä kautta rakastaa pilalle.

Se mikä koirille todella merkitsee, on hyvä ja reilu kohtelu, jossa ne saavat olla koiria, toteuttaa oikeudenmukaisen omistajan kumppanina työpäätään, tekemällä sitä mitä ne rakastavat. Ken oppii koirankäyttöön työssään, osaa yleensä arvostaa koiransa taivaisiin ja ihmettelee jälkeenpäin, miten on jaksanut työssään ilman koiraa. Ja se joka hurahtaa harrastamaan, on mennyttä.

Lisään tähän vielä yhen hyvän videolinkin paimennuksesta, josta selviää Sinikan oppeja itse kullekin.

http://www.youtube.com/watch?v=jC3osHzKPyg

Onpahan ollut melkoisen paimennuspitoinen päivä heti aamusta alkaen, tällä kertaa lähinnä tiedonkeruun näkövinkkelistä katsottuna. Soitin aamulla SKL:n Koe- ja Kilpailutoimikunnan sihteerille pyytääkseni SKL:n vastausta lauseeseen "Koirat, jotka ovat läpäisseet paimennuskäyttökokeen, voivat kilpailla käyttöluokassa FCI:n kansainvälisissä näyttelyissä." -  tämä ystävällinen sihteeri otti asian hoitaakseen ja lupasi ilmoitella asiasta vielä tämän viikon aikana. Sitten keskustelua tsekkiläisen paimennusihmisen kanssa, joka sekä treenaa että kisaa Piuken kanssa Tsekeissä tulevana keväänä ja kesänä. Sain häneltä muutamia hyviä linkkejä ja vinkkejä omaan treenaamiseen täällä koti-Suomessa. Sen jälkeen tutustuin netissä paimennuksesta kertovaan lehteen HerdingWorldiin (huom! suomalaisten toimittama), ja päätin tilata sen. Siinä sitten sain idean soittaa Suomessa lähes jo gurun maineen saavuttaneelle lammastilalliselle ja paimennuksen ylituomarille, jolta sain hurjasti uutta tietoa lajista. Muun muassa pallipuolliton rotukoira SAA osallistua  paimennuskokeisiin ja vastaanottaa koulutustunnuksia, muttei voi valioitua (ymmärrettävää). Tämä on siis minulle henkilökohtaísesti ILOUUTINEN, sillä Sampollahan ei ole toista kivestä ja pojassa on potentiaalia paimennusta kohtaan vaikka ja kuinka. :) 

Paimennushan on saalisvietin pohja ja se perinteinen paimennustyyli on ihan erilaista kuin mitä on totuttu näkemään bordercollieilla ja kelpieillä. Lisäksi laji on hyvin eettistä, mutta tulevaisuus määrittelee, tuleeko se olemaan sitä jatkossakin vai ei. On muistettava lajista myös sellainen raudanluja fakta, että OIKEA paimentaminen on AINA työlähtöistä, jossa ymmärretään eläviä eläimiä, esimerkiksi lampaita, eikä niinkään tehdä paimentamista titteleiden toivossa. Paimennus kun vaatii ennen kaikkea OHJAAJALTA lampaiden lukutaitoa ja ymmärrystä sekä kasvamista lajiin nimeltä paimentaminen. Koiralle on annettava riittävästi aikaa syttymiseen, sitä on opastettava työhön ja siitä suoriutumiseen. Oikean, päivittäisessä työkäytössä olevan koiran kouluttaminen paimennuksen huipulle vie keskimäärin neljä vuotta, kun taas puhtaassa harrastuskäytössä olevan (käy kerran viikossa lampailla, pääosin kesäkautena) koiran kouluttaminen kestää sen kuusi vuotta ja vieläpä niin, että sekä koira että ohjaaja todella tietävät, mistä lajissa on oikeasti kysymys. Tie huipulle on siis kivinen, pitkä ja haastava. Mutta senhän jokainen tulee oppimaan kantapään kautta, joka tähän lajiin lähtee mukaan. Paimennus on hieno ja haasteellinen laji! :)

Jokaisen tuleekin siis miettiä vakavasti seuraavaa lausetta: "Jos haluat olla osa tätä maailmaa, päätä onko tämä sen arvoista, että haluat tehdä asiat todella oikein ja kunnolla muistaen samalla eettisyyden."