Onpahan ollut melkoisen paimennuspitoinen päivä heti aamusta alkaen, tällä kertaa lähinnä tiedonkeruun näkövinkkelistä katsottuna. Soitin aamulla SKL:n Koe- ja Kilpailutoimikunnan sihteerille pyytääkseni SKL:n vastausta lauseeseen "Koirat, jotka ovat läpäisseet paimennuskäyttökokeen, voivat kilpailla käyttöluokassa FCI:n kansainvälisissä näyttelyissä." -  tämä ystävällinen sihteeri otti asian hoitaakseen ja lupasi ilmoitella asiasta vielä tämän viikon aikana. Sitten keskustelua tsekkiläisen paimennusihmisen kanssa, joka sekä treenaa että kisaa Piuken kanssa Tsekeissä tulevana keväänä ja kesänä. Sain häneltä muutamia hyviä linkkejä ja vinkkejä omaan treenaamiseen täällä koti-Suomessa. Sen jälkeen tutustuin netissä paimennuksesta kertovaan lehteen HerdingWorldiin (huom! suomalaisten toimittama), ja päätin tilata sen. Siinä sitten sain idean soittaa Suomessa lähes jo gurun maineen saavuttaneelle lammastilalliselle ja paimennuksen ylituomarille, jolta sain hurjasti uutta tietoa lajista. Muun muassa pallipuolliton rotukoira SAA osallistua  paimennuskokeisiin ja vastaanottaa koulutustunnuksia, muttei voi valioitua (ymmärrettävää). Tämä on siis minulle henkilökohtaísesti ILOUUTINEN, sillä Sampollahan ei ole toista kivestä ja pojassa on potentiaalia paimennusta kohtaan vaikka ja kuinka. :) 

Paimennushan on saalisvietin pohja ja se perinteinen paimennustyyli on ihan erilaista kuin mitä on totuttu näkemään bordercollieilla ja kelpieillä. Lisäksi laji on hyvin eettistä, mutta tulevaisuus määrittelee, tuleeko se olemaan sitä jatkossakin vai ei. On muistettava lajista myös sellainen raudanluja fakta, että OIKEA paimentaminen on AINA työlähtöistä, jossa ymmärretään eläviä eläimiä, esimerkiksi lampaita, eikä niinkään tehdä paimentamista titteleiden toivossa. Paimennus kun vaatii ennen kaikkea OHJAAJALTA lampaiden lukutaitoa ja ymmärrystä sekä kasvamista lajiin nimeltä paimentaminen. Koiralle on annettava riittävästi aikaa syttymiseen, sitä on opastettava työhön ja siitä suoriutumiseen. Oikean, päivittäisessä työkäytössä olevan koiran kouluttaminen paimennuksen huipulle vie keskimäärin neljä vuotta, kun taas puhtaassa harrastuskäytössä olevan (käy kerran viikossa lampailla, pääosin kesäkautena) koiran kouluttaminen kestää sen kuusi vuotta ja vieläpä niin, että sekä koira että ohjaaja todella tietävät, mistä lajissa on oikeasti kysymys. Tie huipulle on siis kivinen, pitkä ja haastava. Mutta senhän jokainen tulee oppimaan kantapään kautta, joka tähän lajiin lähtee mukaan. Paimennus on hieno ja haasteellinen laji! :)

Jokaisen tuleekin siis miettiä vakavasti seuraavaa lausetta: "Jos haluat olla osa tätä maailmaa, päätä onko tämä sen arvoista, että haluat tehdä asiat todella oikein ja kunnolla muistaen samalla eettisyyden."