Tokalla viikolla on lähinnä palauduttu ekan viikon touhuista ja torstaina käytiin belgityttö Ineksen (Donatrix Belicia) Seutulassa paimentamassa Elinan opissa. Meni ihan ok siihen nähden, että tais olla vasta kolmas - neljäs kerta lampailla. Niin, ja käytiinhän me Viivin kanssa Valkeakoskella sunnuntaina pyörähtämässä tuloksella ERI 2 (liian pyöreät silmänmuodot). Samalla reissulla kävin handlaamassa belgipojan Jimpun (Turkkiruhtinaan Brother Grimm) tuloksella avo-eri 1 (ei SA:ta koska oli kuiva ja karvaton), tuomarina Nina Janger ja Tervutytön Utun (Black Carambas Aqua) hienosti jun-eri 1 SA PN 2 VA-SERT, tuomarina Kirill Barbosov, Venäjä.

Kolmas viikko alkoikin sitten sateilla ja paimennuksilla. Käytiin taas Ineksen kanssa maanantaina paimennustreeneissä Somerolla Marikan opissa, jossa ekalla kerralla neiti oli ihan jäkissä jouduttuaan pyöröaitaukseen, kun taas toka kerta meni huomattavasti paremmin, silminnähden rentoutuneemmin. Eilen käytiin sitten Seutulassa priva-treeneissä Tipan opissa ja God damn, että meni tosi hyvin kokonaisuuteen nähden! Neiti on vasta 18 kk ja aloitti itsestään kuin luonnonlahjakkuus ikään paimentamaan; keräsi lampaita kasaan ja liikutteli niitä pienoisella ohjaajan avustuksella. Suuntiakin oppi jonkun verran. Ainoa miinus tässä on vielä kuitenkin se, etteivät käskyt (erityisesti istu & stop) mene vielä ihan jakeluun. Mutta kuitenkin. tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla. Ja hei, "hyvä paimen toimii säässä kuin säässä" - mekin treenattiin kaatosateessa ja kivaa oli. :D

Vielä on siis lomaa jäljellä ja kauheasti kaikenlaista tekemistä. Paimennusopiskelua itsenäisesti ja koiran kanssa, PAIM-kokeiden järjestelyä, pöytäkirjojen tekemistä, kirjojen lukemista... Mutta mikäs siinä kun ulkonakin kerran sataa ihan kaatamalla ja ukkostaen, saapahan aikaa noille paperihommille ;)

Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin, Hejdå! :)

Viivi kävi lauantaina 31.5. Turun Metsämäen raviradalla misseilemässä ryhmiksessä hienoin tuloksin: ERI SA PN 2 ROP-VET, handlerinaan tuttu ja turvallinen Suvi Lehto. Mä olen niin ylpeä tuosta parivaljakosta! :) Tuomari Regina Blessing, Saksasta kirjoitutti arvostelun: "10 year old happy lady in very good condition. Very nice head with clear eyes. Well carried ears. Exc topline for age. Strong forechest. Deep ribcage. Very well musculed. Moves happily wit full reach & drive."  Ja neiti paransi sijoitustaan niin Vuoden Näyttelycollie- kuin Vuoden Veteraani-kisassa, jess! :) Kunpa pysyttäisiin korkealla aina vuoden loppuun asti, mutta katsotaan nyt, kun on vielä puoli vuotta aikaa ja painonpudotustakin kiinteytystreeneineen on vielä edessä...

Piuke on tässä kevään aikana reissaillut ja treenaillut paljon ulkomailla. Viimeisimpänä tuli 24.5 Tsekin muotovalio-arvo. Nyt neidillä on kasassa tittelit RO EE LT LV CH CZ LUX HU mva ja vielä puuttuu muutama ntly seuraavista maista: NL, D, A, PL. Ainoa mikä tässä kaikessa huolestuttaa, on epäily epilepsiasta. Aion hakea neidin kotiin ja laittaa lepoon (puhtaasti kotikoiraksi), jotta nähdään mikä on oikeasti tilanne. Oli eräs ajatus, että neiti olisi jäänyt Tsekkeihin, mutta nyt selvisikin, että tämä henkilö kenen luona neiti on asunut, olisikin lopetuttanut koiran. Olisi vain halunnut ilmaiseksi koiran. Olisi hyväksynyt hänet sellaisenaan, mutta huhhahheijaa... Muutenkin tuon henkilön touhu on jotain hävytöntä - koko ajan tulee uhkailua ja haukkumista. Mutta luulenpa, että tämä "ystävyys" on pian ohitse kaikilta osin. Joka tapauksessa Piukea ei tulla käyttämään jalostukseen. Haaveilen vaan, saavani hänestä irti vielä sen verran hyvää, että saisin tehtyä PAIM-E:n ja 1:n vielä jossain vaiheessa.

Muutoin tässä alkaa olla valinnan paikka, joko uusi koira(rotu) tai kokonaan koiraharrastuksen lopettaminen. Kesällä on parit PAIM-kokeet (SCY:n ja Australianpaimenkoirien), joissa olen vastaavana koetoimitsijana ja johonkin väliin olisi saatava vielä parit kokeetkin jollain koiralla sekä tietysti miljoona paimennustreeniä. Luojan kiitos, olen lomalla koko elokuun, niin siinä olisi jotain toivoa ehtiä treenaamaan ja kisaamaan 1-2 kertaa, ainakin syyskuulle vois alkaa suunnittelemaan moista kisa-etappia. Ens vuonna varmaankin sitten ylituomarikurssille, ainakin rehellisin keinoin, toisin kuin eräs, joka meinaa saada suoritukset läpi tekemättä yhtäkään kirjallista osasuoritusta alusta loppuun. Eipä ole minun ongelma, ainoastaan nyppii koko lajissa moinen välinpitämättömyys sääntöjä kohtaan. Katsellaan ja ihmetellään... Hejdå! :)

Ennen kuin Sampo pääsi töihin, katsoimme Tomin kanssa Kristiinan mallisuoritusta Jedin kanssa koskien vapaata ohjaamista. Sitten Tomi haki Sampon, Sampolle laitettiin liina ja minä siirryin kuunteluoppilaaksi kameran kanssa. Sain pari videopätkää (jotka toivottavasti saan tänne myöhemmin), joista näkyy virheet ja hienoja korjauksia. Taas kuultiin jo lähes legendaksi muodostunut lause lajin parissa: "Liian monta liikkuvaa osaa". Kokeilin itsekin Sampon kanssa paimentamista, ilman liinaa. Muuten meni hyvin, mutta pari kertaa "räjäytettiin" pakka, sillä unohdin lampaat ja jätin koiran yksikseen sen sijaan, että olisin auttanut koiraa ja pysynyt lampaiden luona.  Samoja mokia teki myös Tomi, mutta onneksi Kristiina huuteli neuvoja tarvittaessa. Todettakoon, että ohjaaminen ON vaikeaa ja haasteellista! Kuivaharjoittelu siis kunniaan tässäkin lajissa! ;)

Lopuksi Kristiina kokeili itse Sampon kanssa vapaata ohjausta. Meni hienosti noin kylmiltään ja Sampo sai jopa Jedin tulemaan mukaan touhuun aitauksen sisäpuolelle, ns näyttämään mallia. Sampolta meinasi loppua kiinnostus, koska pakeni lampailta meidän luokse. Pidettiin tauko, joka jälkeen ja treenin lopuksi Tomi ja Sampo ottivat vielä liinassa yhden sytyttelyharjoitteen, joka päätettiin hyvään kokemukseen.

Ensi viikolla menemme taas treenaamaan, silloin olisi kahdet treenit tiedossa, lauantaina Pukkilassa ja sunnuntaina suunnistamme Seutulaan - korkkaamme silloin PSF:n toisen toimipisteen ja toisen, meille uuden kouluttajan. :)

Näihin tunnelmiin ja näihin ajatuksiin päätämme tämän viikon..

Paimenkoira perimmäinen tarkoitus on helpottaa isäntänsä/emäntänsä työntekoa paimennettavan karjan suhteen. Ne toimivat omistajansa oikeana kätenä, sen jatkeena ja hyvin herkkinä, vaistonvaraisina antureina eläinten käytökselle, aikeille, usein ihmisen tavoitteista eriäville käyttäytymismalleille. Ne siirtävät laumaa, yksittäisiä eläimiä paikasta A paikkaan B ja takaisin.  Ne erottelevat, kokoavat, keräävät. Ne siirtävät lehmät lypsylle ja lypsyltä pois. Ne tekevät tilaa kuivittamiselle, ruokinnalle. Ne vartioivat portteja estäen eläimiä karkaamasta, jos eläimet karkaavat, ne hakevat ne takaisin.Ne ovat hätätilanteissa suojelijoita, huomionkiinnittäjiä, varajalkoja. Ne toimivat usein myös tilakeskuksen vartijoina, ovikelloina, rotanpyydyksinä. Kaiken tämän lisäksi ja ohessa niitä saa rakastaa, mutta niitä ei pitäisi inhimillistää ja sitä kautta rakastaa pilalle.

Se mikä koirille todella merkitsee, on hyvä ja reilu kohtelu, jossa ne saavat olla koiria, toteuttaa oikeudenmukaisen omistajan kumppanina työpäätään, tekemällä sitä mitä ne rakastavat. Ken oppii koirankäyttöön työssään, osaa yleensä arvostaa koiransa taivaisiin ja ihmettelee jälkeenpäin, miten on jaksanut työssään ilman koiraa. Ja se joka hurahtaa harrastamaan, on mennyttä.

Lisään tähän vielä yhen hyvän videolinkin paimennuksesta, josta selviää Sinikan oppeja itse kullekin.

http://www.youtube.com/watch?v=jC3osHzKPyg

Paimennushan on saalisvietin pohja ja se perinteinen paimennustyyli on ihan erilaista kuin mitä on totuttu näkemään bordercollieilla ja kelpieillä. Lisäksi laji on hyvin eettistä, mutta tulevaisuus määrittelee, tuleeko se olemaan sitä jatkossakin vai ei. On muistettava lajista myös sellainen raudanluja fakta, että OIKEA paimentaminen on AINA työlähtöistä, jossa ymmärretään eläviä eläimiä, esimerkiksi lampaita, eikä niinkään tehdä paimentamista titteleiden toivossa. Paimennus kun vaatii ennen kaikkea OHJAAJALTA lampaiden lukutaitoa ja ymmärrystä sekä kasvamista lajiin nimeltä paimentaminen. Koiralle on annettava riittävästi aikaa syttymiseen, sitä on opastettava työhön ja siitä suoriutumiseen. Oikean, päivittäisessä työkäytössä olevan koiran kouluttaminen paimennuksen huipulle vie keskimäärin neljä vuotta, kun taas puhtaassa harrastuskäytössä olevan (käy kerran viikossa lampailla, pääosin kesäkautena) koiran kouluttaminen kestää sen kuusi vuotta ja vieläpä niin, että sekä koira että ohjaaja todella tietävät, mistä lajissa on oikeasti kysymys. Tie huipulle on siis kivinen, pitkä ja haastava. Mutta senhän jokainen tulee oppimaan kantapään kautta, joka tähän lajiin lähtee mukaan. Paimennus on hieno ja haasteellinen laji! :)

Jokaisen tuleekin siis miettiä vakavasti seuraavaa lausetta: "Jos haluat olla osa tätä maailmaa, päätä onko tämä sen arvoista, että haluat tehdä asiat todella oikein ja kunnolla muistaen samalla eettisyyden."

Sitten tuli mun ja Paten vuoro ottaa kontaktia lampaisiin liinassa, ts. sytyttelystä lähdettiin liikkeelle. Kaikki meni oikeastaan tosi hyvin ja mikä parasta, Pate jopa alkoi syttymään lampaisiin ja jopa oma-aloitteisesti. Jess, eka osa "urakasta" lähes suoritettu! Pidimme pienen lepotauon ennen kuin jatkoimme uudestaan (tauotus on tärkeää ensimmäisillä kerroilla ja varsinkin kokemattomille koirakoille), jonka aikana kävimme hiukan läpi ensimmäistä "tehtävää". Toisella kertaa Pate teki taas hienoa työtä - itse piti vain muistaa kehua koko ajan kun koiran kuono vähääkään osoitti kohti lampaita ja koira teki kuten piti eli otti kontaktia lampaisiin. Muutama hieno oma-aloitteinen liike Patelta tuli jo tuolloin, wau. Lopetimme hyvään suoritukseen ja Pate vietiin autoon odottelemaan.

Tilalle saapui Sampo, liinan toisessa päässä ohjasi Tomi. Ei mennyt kauaa, kun havaitsimme, että Sampollahan on aivan erilainen ote paimennukseen, luontaista kykyä kyllä löytyy. Tomi joutui toisinaan jopa hiukan pidättelemään Sampoa ja toisinaan Tomi piti liinaa hiukan liian lyhyenä, mutta niistäkin tilanteista selvittiin. Loistotyötä ensikertalaisilta! :) Tauko ja sitten taas pojat jatkoivat. Taas meni hienosti. Sampo vietiin autoon odottelemaan ja jäätiin odottamaan seuraavaa tehtävää, joka osoittautui pikatreeniksi vapaakuljetukseksi Kristiinan Jedi-koiran kanssa. Minä aloitin Jedin kanssa. Alkuun oli hiukka hankalaa saada Jedi liikkeelle "Aja"-käskyllä, mutta sitten kun viesti meni perille, johan alkoi tapahtumaan. Hyvällä tavalla. Sain pidettyä lauman kasassa hienosti ja löysin itseni kirjaimellisesti lampaiden keskeltä (pari kertaa tuli mieleen ajatus, että otanpa tuosta yhden lampaan ja siirrän sen tieltäni sivulleni, mutta aika nopeasti pääsin heidänkin kanssaan yhteisymmärrykseen) . :D Oli hienoa päästä kokeilemaan vapaakuljetusta noinkin korkeatasoisen koiran kuin Jedin kanssa.

Sitten tuli Tomin vuoro harjoitella Jedin kanssa. Hän sai Jedin heti ensikäskystä alkaen liikkeelle ja homma näytti hyvältä, mutta Tomi päästi aika pian Jedin liian lähelle lampaita eikä muistuttanut, ettei ole mitään asiaa tulla niin liki - lampaat levisivät hajalleen ja niinhän ei saa paimennuksessa käydä, vaan lampaiden tulee olla suhteellisen nätisti ohjaajan ympärillä. Ohjaajan tulee siis tasapainottaa koiran toimintaa koko ajan. Mutta loppujen lopuksi Tomikin sai homman toimimaan hienosti. Hienoa!

Sitten haettiin taas Pate laitumelle ja liinaan. Tällä kertaa Kristiina ohjasi Patea ja minä olin lampaiden kanssa. Paten kiinnostusta piti herätellä hiukkasen ja heti hyvät kehut päälle, kun toimi oikein. Jossain kohtaa alkoi tuntumaan, että hei, nyt tässä on liian monta liikkuvaa osaa, kun piti katsoa koiran touhua, lampaiden sijaintia suhteessa itseen, kehua tai seurata suuntaa. Mutta kuitenkin tästä kaikesta selvittiin ja mikä parasta, Pate esitti loppujen lopuksi oikein kunnollisen kiinnostuksen lampaisiin, otti todellisen lähikosketuksen yhteen lampaaseen saaden kuitenkin lauman kasaan ja siihen oli hyvä lopettaa tämä treeni hänen osaltaan.

Tuli Sampon ja Tomin vuoro, Kristiina oli taas liinan jatkeena. Homma alkoi saman tien sujumaan hyvin ja kuin ehkä varkain ja vahingossa Sampo pääsi tekemään hiukan vaativampia juttuja kuin Pate. Ohjattua siirtymistä ohjaajan toimesta. Sampo alkoi kuitenkin turhautua liinassa olemiseen ja se näkyi pienoisena rähjäämisenä ja pomppimisena lampaita kohden, mutta kuitenkin homma sujui hienosti noinkin ensikertalaiselle kuin Sampo. Ainoa kenelle tuli kotiläksyjä tästä parivaljakosta, oli muuten Tomi. Kunhan vain muistaa kumpaan käteen tulee keppi jos käännytään esim oikealle ja mitä kepillä tehdään ja päinvastoin. :)

Kaikin puolin hyvin onnistuneet paimennustreenit. Loppujen lopuksi koirat pääsi kolme-neljä kertaa lampaille. Kyllä oli treeniä koko rahan edestä ja vielä vähän extraakin. Ensi viikolla mennään taas uudestaan. Ens viikko meneekin sitten saatujen kotiläksyjen parissa odotellessa uusia treenejä. Pojista Sampo on selvästi vahvempivaistoinen paimentaja, kun taas Paten täytyy saada miettiä mitäs tässä nyt tulikaan tehtyä. Tästä syystä Paten kanssa tulee nyt edetä äärimmäisen pitkään ja hartaasti tehden ihan helppoja juttuja, kunnes asiat ovat menneet oikeasti yläkertaan sen kuuluisan älypatin kautta. ;)

Lopetamme tänään näihin tunnelmiin ja näihin ajatuksiin...

Erirotuisilla koirilla ja rotujen sisällä koirayksilöillä on perimässään erilaisia ominaisuuksia. Jokin on luonnostaan hyvä ja valpas vahtikoira, toinen ajaa riistaa, kolmas taas rakastaa vesityöskentelyä ja noutamista. Paimenkoiria yhdistää nimensä mukaisesti paimentaminen ja siihen liittyvät ominaisuudet. Paimennusominaisuudet ilmenevät eri tavoin ja painotuksin: esimerkiksi jokin rotu on kehitetty ajamaan laumaa edellään ja näykkimään nautoja kintereistä, toinen taas pystyy toimimaan lauman vahtikoirana ja puolustamaan sitä tunkeilijoilta, kolmas on kehittynyt kokoavaksi ja pysäyttäväksi tyypiksi. Bordercollie ja australiankelpie ovat ensisijaisesti tätä kolmatta tyyppiä eli luontaisimmillaan ne kiertävät karkaavan eläimen eteen, pysäyttävät sen, kääntävät sen takaisin laumaan ja tuovat lauman ohjaajan luokse.

Paimentamista ei pidä sekoittaa saalistamiseen. Saalistava koira pyrkii erottamaan laumasta yhden yksilön eroon muista, ajamaan sen kiinni, hyökkäämään sen kimppuun ja lopulta tappamaan sen ruoakseen. Paimentava koira on kehittynyt sukupolvien kuluessa niistä lauman yksilöistä, jotka ajoivat saaliseläimet väijyksissä odottavien tappajatoveriensa luokse – tavallaan siis koiramme tuo meille saaliseläimet tapettaviksi. Jalostustyö on muokannut vaistoja niin, että paimenkoiralla on myös voimakkaat ”hillitsimet” perimässään eli se ei vie saalistusta loppuun asti.

Paimentaa voi mm. lampaita, nautoja, siipikarjaa, vuohia, hevosia - kuitenkin aina vain ihmisen kanssa yhdessä. Paimenkoiraa ei siis saa eikä voi käyttää laitumen aidan korvikkeena. Hyvä paimenkoira pystyy tosin myös itsenäiseen työskentelyyn, kuten hakemaan lauman metsiköstä tai kaukaa laitumen toisesta päästä ilman ohjaajalta tulevaa jatkuvaa ohjausta.

Bordercollie paimenena

Bordercollien sanotaan eroavan kahdessa suhteessa muista paimentavista roduista: Ne käyttävät "silmäänsä" paimentaessaan ja lisäksi ne paimentavat hiljaisuudessa. Kyky käyttää "silmää" tekee siis tästä rodusta juuri bordercollien, ja sen otaksutaan syntyneen rodulle metsästyskoiraristeytysten ansiosta (setterit, pointterit). Tänäkin päivänä näkee pointtereille ja muille seisoville lintukoirille tyypillistä riistan seisomisasentoa bordercollieilla, ja tyypillistä pilkuttunutta väritystä sekä hieman kulmikasta pään muotoa.

Ns. "vahvalla silmällä" varustettuja bordercollieita ei pidetä enää hyvänä tänä päivänä, koska ne "jumittavat" niin paljon työskennellessään. Pahimmillaan ne tuntuvat hypnotisoituneen lampaista niin, että mikään ei saa niitä enää hievahtamaan. Koira, jolla on "liikaa silmää", voidaan kuitenkin parantaa treenaamalla sitä niin, että se pidetään koko ajan liikkeessä. Kuitenkin taas bordercollie, jolla ei ole silmää, koetaan hyödyttömäksi - silloin mitään ei ole enää tehtävissä. Koira, jolla on "vähän silmää" (loose-eyed) voi vielä pärjätä jopa kisatasolla - mutta ei enää kansainvälisellä huipulla. Vaikka tällaiset "loose-eyed" koirat ovat nyt suosittuja, koska ne ovat helposti liikuteltavia, eivätkä sitoudu juurikaan lampaisiin, niiden jalostuskäyttöä kannattaisi harkita. Monen sukupolven jalostuksen tuloksena bordercollie on ns. "silmää käyttävä" rotu - eikä tätä ominaisuutta ole varaa menettää.

Paimentava bordercollie voidaan jakaa käyttöominaisuuksien, paimennustavan ja usein myös ulkonäön perusteella useampaan tyyppiin (koska niitä on jalostettu tiettyjä maatilan töitä silmälläpitäen):

1. Ylänkömaiden lammaspaimen "hill dog"

Ylänköalueiden lampaiden paimentaja on yksi arvostetuimpia, koska koirat paimentavat alueilla, joille ei pääse traktorilla, ei moottoripyörillä. Ne ovat kevyitä, nopeita, aktiivisia koiria, joiden täytyy käyttää omaa päättelykykyään paimentaessaan usein ilman ohjaajansa apua. Monet kilpailupaimenkoirat ovat tänä päivänä tätä tyyppiä.

2. Alavien maiden lammaspaimen "the lowland sheepdog"

Alavien maiden lampaat ovat usein isoja ja raskaita. Ne tarvitsevat tyynen, voimakkaan koiran, joka tulee toimeen omillaan. Oikeantyyppinen koira saa pelkällä olemuksellaan ja katseellaan lampaat kääntymään - kun taas toisentyyppinen koira ei saa puremallakaan näitä lampaita muuttamaan suuntaa!

3. Maitokarjan paimentaja "the cow dog"

"Ei-koskaan-aggressiivinen" koira on hyödytön karjan kanssa. Sen täytyy uskaltaa näykätä lehmää nilkasta, kun taas pelkästään haukkuvaa koiraa lehmät lakkaavat pian kunnioittamasta. Vaikka moni tilallinen kokee koiran hyödyttömäksi lypsykarjatiloilla, sitä kuitenkin käytetään lypsykarjan uusille laitumille siirtämiseen, eläinlääkärin tulon takia jne.

4. Lihakarjan paimentaja "the cattle dog"

Karjan kanssa työskentelevän koiran pitää olla vielä voimakkaampi kuin pelkkien lehmien kanssa työskentelevän. Iso lihakarja ei pysy laumassa, vaan hajaantuu, samoin sitä voidaan joutua siirtelemään trailereissa paikasta toiseen uusille laitumille. Tällaisen koiran pitää heti alussa pystyä näyttämään rohkeutensa, koska eläimet huomaavat hyvin äkkiä, jos koira on peloissaan. Tyypillinen karjakoira pitää erikseen opettaa lammastyöskentelyyn, koska tyylillä, jolla se paimentaa hyvin karjaa, se saakin lampaat leviämään paniikissa ympäriinsä!

5. Kuljettajan koira "the sheep-dealer`s dog"

Lampaan kuljettajat tarvitsevat tietyn tyyppistä koiraa, kun siirtävät lampaita työkseen paikasta toiseen, esim. teurastamoille. Työ kuljetuslavoilla ja kuorma-autoissa voi olla vaarallistakin koiralle, ja sillä pitää aina olla rohkeutta kohdata vieraat, usein paniikissa olevat, eläimet. Tämän tyyppisen koiran pitää olla hyvin tiukka eläimille, rohkea, ja samalla hyvin ohjattavissa.

Huipputyökoiralla on jo syntyessään seuraavat ominaisuudet:

• luonnollinen kokoamis- ja kuljetusvaisto, kyky arvioida välimatka työn kohteena oleviin lampaisiin
• tarpeeksi silmää (pitää lampaat yhdessä, varmistaa lampaiden kunnioitus)
• tarpeeksi voimaa (kohdata lammas ryntäämättä tai purematta)
• tarpeeksi älykkyyttä (ratkaista omin päin kriisitilanteet)
• terve temperamentti (kestää myös vastoinkäymiset / treenitilanteen oikaisut)
• terve rakenne

Silmän lisäksi bordercollie tarvitsee nk. voimaa, koska lampaat helposti tunnistavat epävarman tai pelokkaan koiran, ja eivät tällöin kunnioita koiraa. Ehkä voimaa parempi termi on "auktoritäärisyys". Hyvin voimakkaan koiran, joka käyttää silmää hyvin työskennellessään, ei tarvitse juurikaan käyttää voimakeinoja lampaita kuljettaessaan - eläimet uskovat tällaista koiraa muutenkin.

Paimentamiseen syttyminen

Paimenkoira tarvitsee kokemusta paimennettavista eläimistä ja sen pitää oppia tuntemaan niiden käyttäytymistä, jotta se voi ennakoida omia liikkeitään vastaavasti. Osa koirista syttyy jo pentuina, osa vasta myöhemmin. Tämä riippuu pennun perimästä ja olosuhteista (mahdollisuuksista olla tekemisissä paimennettavien kanssa) eikä sitä voi ”hoputtaa” – voi vain antaa mahdollisuuksia. Voi myös käydä niin, että koira ei syty koskaan. Jos haluat käyttää koiraa paimentamiseen, voit silti kieltää sitä paimentamasta kiellettyjä kohteita, kuten autoja, lapsia tai muita liikkuvia kohteita. Jos etsit paimenkoiraa puhtaasti työkäyttöön esim. maatilalle, niin varmista, että pennun vanhempien ja muiden sukulaisten paimennusosaamisesta on jotain puolueetonta näyttöä tai pyydä nähdä niitä työskentelemässä. Tarvittaessa ota yhteys myös Suomen Paimenkoirayhdistyksen eli SPKY:n pentuvälitykseen.

Paimennuksen harjoittelu

On monia eri tapoja kouluttaa hyviä paimenkoiria. Niinpä tässä mainitaankin vain muutamia perusasioita, joita kannattaa ottaa huomioon. Alkuvaiheessa nuoren koiran kanssa olisi tärkeää, että paimennettavat eläimet olisivat tottuneita paimenkoiraan ja varsin säyseitä, siis joko nuoria karitsoja (ilman emojaan) tai siipikarjaa, tai muuten kesytettyjä ja leppoisia perässäkävelijöitä. Harjoittelu tehdään lyhyissä jaksoissa ja lopetetaan onnistumiseen. Koiran tulisi osata perusasioina luoksetulokäsky, jokin pysähtymiskäsky (maahan, seiso) ja tietää, mitä EI tarkoittaa. Alussa kokeneesta apukoirasta on paljon hyötyä, sen avulla voidaan pitää tilanteet hallinnassa. Ohjaajan tulee pysyä rauhallisena ja varmana sekä johdonmukaisena – käytä samoja käskyjä, eleitä ja äänenpainoja aina samaan tarkoitukseen.

"Päästä se irti ja katsotaan, mitä tapahtuu" ei ole suositeltava harjoittelutapa. Perehdy etukäteen eri harjoitustapoihin (kirjallisuutta ja Internetsivuja tämän sivun lopussa) ja käy katsomassa muiden harjoituksia, jotta tietäisit ensin itse, mitä olet tekemässä ja mitä tavoitellaan. Harjoittelumahdollisuuksista voit tiedustella mm. alueesi lammastilallisilta, SBCAK ry:stä tai SPKY:stä.

Paimennuskilpailut

Vuodelta 1873 ovat ensimmäiset merkinnät paimennuskisoista, jolloin kisan voitti skotlantilainen Tweed. The International Sheepdog Society, ISDS, paimentavien bordercollieiden kattojärjestö, perustettiin 1906. Samana vuonna myös kisattiin ensimmäinen kansainvälinen paimennuskoe. Kokeen kerrotaan perustuvan käytännön työlle lammastilalla, ja siihen kuuluu erinäisiä osa-alueita, kuten haku, kuljetus, häkitys, erotus jne.

Suomessa paimennuskilpailuja järjestävät Suomen Bordercolliet ja Australian kelpiet ry sekä Suomen Paimenkoirayhdistys ry. SBCAK:n alaiset kilpailut ovat Kennelliiton hyväksymiä ja tulokset kirjataan Kennelliiton tietokantoihin. Osallistumisoikeus on Kennelliiton hyväksymiin rekistereihin rekisteröidyillä bordercollieilla ja australiankelpieillä. SPKY kokeisiin ovat tervetulleita koirat rotuun tai papereihin katsomatta. SBCAK:n kokeissa on yhtenä osana myös perusratasuoritus, joka on samalla jalostuksellinen koe, sillä saadakseen hyväksytyn tuloksen koiran pitää suorittaa rata hyväksytysti sekä sillä pitää olla oikea purenta ja uroksella molemmat kivekset.

Kirjallisuutta ja hyödyllisiä linkkejä

Suomeksi

Paimennuksen ABC
Paimenkoiraopas

Paimenkoiran koulutus Mosse Magnussonin mukaan - koulutusvinkkejä
Peruskoulutuksesta, SPKY:n koulutussivu
Ylva B. Holgerssonin koulutusmateriaali, suomennos Päivi Nietosvaara (os. Lindqvist)
Lisätietoa mm. perusratasuorituksesta

Ulkomaisia

H. Glyn Jones & Barbara Collins: A Way of Life
Derek Scrimgeour: Talking Sheepdogs
Marjorie Quarton et al: The Working Border Collie
Julie Simpson: The Natural Way

Pentukoulutuksesta
ABCN:n juttuarkisto, Candy Kennedyn kirjoittamia artikkeleja eri aiheista

Nina Keski-Korpela ja Riitta Jantunen-Korri

Tasapaino suhteessa ohjaajaan

Paimenkoiran alkuperäinen paimentamisvaisto on sitä, että se tuo lammaslauman ohjaajan luokse tai pitää lampaat ohjaajan luona. Kaikilla koirilla on poikkeuksetta synnynnäinen halu mennä lauman vastakkaiselle puolelle, jos ne ylipäätään ovat kiinnostuneita paimentamisesta. Läheskään kaikki koirat eivät näytä tätä taipumusta silloin, kun ne lasketaan ensimmäistä kertaa eläinten luo. Alkuvaiheessa on tavallista, että koirat eivät halua tai uskalla poistua lauman siltä puolelta, jossa ohjaaja on. Kun taas jotkut saattavat syöksyä suoraan lampaiden keskelle puremaan niitä. Jotkut juoksevat laumaa ympäri, ympäri, kun taas toiset jähmettyvät vain tuijottamaan lampaita ja kieltäytyvät liikkumasta lainkaan. Jotkut kuljettavat lampaat lähimmän aidan luokse ja pitävät ne siellä. Muutavat harvat, menevät kauniissa kaaressa vastakkaiselle puolelle laumaa ja pysähtyvät sinne oikean etäisyyden päähän. Aluksi keskitymme siihen, että koira osaa hakea tasapainopisteen ympyrältä suhteessa ohjaajaan. Tämän vaiston herättäminen on tavallisesti aika yksinkertaista, jos koira vain on syttynyt lampaille.

Tasapaino suhteessa laumaan - etäisyys eläimiin

Se, että koira pysyttelee oikealla etäisyydellä laumasta (liikuttaa lampaita pelästyt-tämättä tai stressaamatta niitä) ei olekaan yhtä itsestäänselvä asia kuin tasapainon säilyttäminen suhteessa ohjaajaan. Tietyillä koirilla tämä taito on synnynnäinen - ne on jalostettu paimentamaan säikkyjä, ketterästi liikkuvia lampaita. Toisilla koirilla taas on suuri halu painostaa ja hallita eläimiä, joita ne paimentavat - ne on jalostettu tekemään töitä raskaampien lihalampaiden tai nautojen kanssa. Sitten on myös koiria, joilla on voimakas saalisvietti geeniperimässään - ne jahtaavat kiinni karkuun yrittävän eläimen ja mielellään purevat sitä sen sijaan, että ne yrittäisivät kaarevaa kulkureittiä juosten päästä eläimen eteen.

Oikean etäisyyden säilyttäminen lauman ja koiran välillä ei ole mikään helppo tehtävä opettaa - tämän asian opettaminen vie useimmilta koirilla koko kurssin ajan. Se mitä koiralla ei ole geeniperimässään, on meidän opetettava sille. Jos koi-rasi haluaa mennä liian lähelle eläimiä, on SINUN tehtäväsi tehdä asialle jotain - jo heti alkuharjoituksista alkaen! Päätä mitä käskysanaa käytät, kun haluat kertoa koiralle "mene kauemmas lampaista" (pois, veks, ulos, takaisin - valitse sopivin käskysana!). Innokas koira, joka haluaa kulkea liian lähellä lampaita, on PELOTELTAVA kauemmas - mutta muista kehua koiraa, kun se tottelee. Tarkoitus olisi, että koira oppisi nopeasti yhdistämään käskysanan siihen, että sen on mentävä kauemmas lampaista. Tämä harjoitus voi olla hyvin vaativa pehmeälle koiralle, joten ole varovainen ettet ettet pelästytä koiraa niin, että se kieltäytyy sen takia kokonaan paimentamasta.

Ympyrä

Aloitamme kurssin - kunhan koira on ensin oppinut, että sen täytyy olla omalla puolellaan laumaa - opettamalla koira kiertämään laajassa kaaressa lauman taakse. Sen täytyy pysähtyä ohjaajan käskystä lauman vastakkaisella puolella. Tavoite on se, että ympyrä on muodoltaan säännöllinen ja se on suurimmillaan ohjaajan vastakkaisen puolen kohdalla (helposti käy niin, että tilanne on päinvastoin eli koira on liian lähellä laumaa ja ohjaaja liian kaukana). Koiraa täytyy harjoittaa niin, että se on yhtä nöyrä kulkemaan kumpaankin suuntaan. Koirat ovat kuten menkin oikea- tai vasenpainotteisia tai sitten liikkuminen on niille luontevampaa johonkin tiettyyn suuntaan. Jos koirallasi on taipumusta syöksyä lauman joukkoon puremaan jotakuta, tapahtuu se useimmiten juuri tietyyn suuntaan mentäessä.

Kun harjoitusvuorosi alkaa, asetu koirasi kanssa sopivan matkan päähän laumasta (kohtaan klo 6) ja jätä koira makaamaan paikalleen siksi aikaa kun itse siirryt koh-taan klo 8. Ojenna oikea kätesi (älä huido, vaan pidä kätesi paikallaan) ja osoita sillä muutama metri (oikealle) koiran taakse ja käske se liikkeelle (SSSSSH (= pillinvihellys) tai suusananlinen käsky: OIKEA). Seuraa vähän matkaa koiran perässä oikealle, kiertäen laumaa ja toista komentoa. Osoita koko ajan vähän koi-ran taakse ikäänkuin ajaisit sitä edelläsi. Kun pysähdyt, jatkaa koira matkaansa klo 12 kohdalle (sinä siirryt klo 6 kohdalle). Jos koirasi on sitä tyyppiä, joka luon-nostaan pitää hyvän välimatkan eläimiin kiertäessään niitä on siirtyminen helppoa, sillä koiraltasi menee tuonne klo 12 kohdalle siirtymiseen sen verran aikaa, että ennätät itse kello 6 kohdalle ajoissa (koska itse kuljet niin läheltä laumaa kuin lampaat sallivat). Sellaisen koiran kanssa on paljon vaikeampaa, jolla on taipumus kulkea liian lähellä laumaa. Ennenkuin olet edes kunnolla ehtinyt lähteä liikkeelle, onkin koira jo klo 12 kohdalla, lampaat säikkyneet ja kenties juosseet hajalleen. Koira on pakotettava kulkemaan kauempana laumasta, jotta tämän asian saa toi-mimaan. Aluksi autan kurssilla kaikkia niitä, jotka apua tarvitsevat.

Koiran pysäyttäminen

Sinun on aina yritettävä pysäyttää koira, kun se saavuttaa lauman vastakkaisen puolen suhteessa sinuun (klo 12 kohdan). Samalla sinun on varmistuttava siitä, että lampaat ovat pysähtyneet ja sinä pidät oman puolesi laumasta aloillaan. Jos onnistut tässä, on koiran pysäyttäminen huomattavasti helpompaa. Koira käsittää, että sinulla ja sillä on kontrolli laumaan, jolloin koira tuntee automaattisesti tarvetta pysähtyä. Jos lampaat liikkuvat, sanovat kaikki koiran aistit, että sen on pysäytettävä ne. Jos silloin vaadit, että koiran täytyy mennä maahan, on valtataistelu alkanut. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että sinun täytyisi antaa koiran tehdä mitä se haluaa, vaan sitä, että sinun tehtäväsi on tehdä tottelemisesta helppoa ja hauskaa - vältä valtataisteluja. Pysy itse koko ajan ajantasalla sen suhteen missä lampaat ovat ja liiku tarvittaessa itse lampaiden mukaan, jolloin koirakin liikkuu niiden mukaan (helposti sanottu, mutta harjoitus tekee mestarin).

On tärkeää harjoitella sellaisten lampaiden kanssa, jotka eivät ole liian säikkyjä. Lampaiden pitää pystyä seisomaan rauhallisesti koirasi ja sinun välissä, eivätkä ne saa yrittää piiloutua selkäsi taakse. Muuten käy niin, että koira pyrkii koko ajan lampaiden pääpuolelle pysäyttämään niitä, jolloin koira ei koskaan tunne itseään varmaksi paimennustilanteessa. Koko homma pyörii vain ympyrää, ympyrää ja sekä lampaat että koira tressaantuvat vain entisestään.

Käännös: Päivi Lindqvist

Lähde: http://www.algonet.se/~ylvaivik/nyfinsk.htm  

Veteraanimuorimme Viivi kiertää vielä satunnaisesti näyttelyitä, palataan niihin tuonnempana. Mutta nyt lyhyesti: Tämä kausi on alkanut erinomaisesti hänen osaltaan, Lahden ryhmänäyttelystä muori nappasi itselleen hienoja tuloksia: vsp-vet ja vielä pn 3. Seuraavana viikonloppuna olimme Turussa KV-näyttelyssä, jossa muori oli veteraaniluokan toinen laatuarvostelulla erinomainen ja vielä päälle SA hienolla arvostelulla. Tuomarina Charlott Sandberg, Ruotsi.

"Härlig veteran tik på 10 år, visas i ypperlig kondition. Bra huvud, Rastyp. Uttr. vacker hals. Fortfarande stabil rygg. Rör sog väl. Välmusklad."

Tämä blogi alkaa jatkossa kertomaan nahkalassieiden uudesta harrastuksesta, paimennuksesta ja pääosissa seikkailevat toistaiseksi nahkapojat, Pate (Papaya Whip van Shaka's Royal Kraal) ja Sampo (Dandinas Quite A Show). Menemme huomenna tutustumaan Primal Sense Farmin Pukkilan tilaan ja ottamaan ensikosketuksen paimennuksen saloihin, toisin sanoen lähinnä sytyttelemme poikia. Toivotaan, että pojat ymmärtäisivät edes hitusen paimennuksen päälle, mutta kuten sanottua, siihen menee aikaa 3-5 krt ennen kuin voidaan sanoa oikeastaan yhtään mitään.. Tästä se sitten alkaa, kiireinen, mutta myös tavoitteellinen kevät - lähes tulkoon jokainen viikonloppu on varattu paimennukselle, pojat pääsevät 2-3 krt päivässä lampaille. Ajatuksena ja tavoitteena olisi päästä kesällä/alkusyksystä taippareihin ja/tai esikokeeseen.

Lisäksi tulee vielä kiirettä saada järkättyä rotuyhdistyksen parille alaosastolle muutamat koulutuspäivät tähän keväälle ja tulevalle kesälle sekä hoitaa omat koetoimitsijakoulutukset harjoitteluineen, mutta eiköhän näistä jotenkin selvitä.

Seuraava päivitys tuleekin koskemaan pääosin paimennusta, joten näihin tunnelmiin ja näihin ajatuksiin...

Viivi starttasi 5.11.2011 Mäntässä kahdessa tokokokeessa lainaohjaajansa Tomi Tapanisen kanssa. Tuloksena aamukokeesta keskeytys (ohjaaja keskeytti kolmen perättäisen 0:n jälkeen) ja iltakokeesta kasaan napsahti pisteitä 70/200 ei tulosta. Syynä oli puhtaasti hihnan toinen pää eli ohjaaja, jolta petti kisahermot ja aikaisemmin treeni-into lopahti, jolloin treeneissä esiintyi mm. paljon epäsäännöllistä palkkausta. Nyt koitetaan sitten saada ohjaajalle mukavia treenejä koiran kanssa (ja ilman), intoa tekemiseen, rentoutta ja niin edelleen.

Paten kanssa kisastartti siirtyi selkäleikkauksen myötä ensi vuoden puolelle aivan totaalisesti, siihen asti lomailemme, opettelemme uusia asioita sekä lainaohjaajansa Suvin kanssa on treenailtu paljon takapään käyttöä. Koitan myös tässä talven nurkilla kouluttaa Lahden Seudun ranskanbulldoggeja sekä bc Trixietä om-ohjaaja Antonia Hintzeä, jotka starttaavat Porvoon tokokokeessa joulukuussa tavoitteenaan luonnollisesti 1-tulos.

Että tällaista tällä kertaa... Toivottavasti kuulette meistä taas pian!